Mikä ihmeen tukitaiteilija?

Matkustamme tänään sisarukseni Maiman kanssa Ouluun. Oulussa järjestetään kahdenkeskisen taiteen Kehä-festivaalit, joille meillä on kunnia osallistua. Festivaaleilla on mukana yhdelle kokijalle kerrallaan suunniteltuja teoksia nykytaiteilijoilta, jotka tulevat eri puolilta maailmaa. Tietääksemme Maima on ainoa tukea tarvitseva taiteilija ja minä ainoa tukitaiteilija.

Tukitaiteilija, mentori, taideohjaaja, taidevalmentaja. Olen tehnyt vuosia töitä tuetun taiteen parissa eri nimikkeillä, aiemmin sosiaalialan ja kuntoutuksen kontekstissa ja nykyisin pienimuotoisesti omalla työhuoneellani. Etenkin kuntoutuksen konteksti ja korkeatasoisissa, toiminnaltaan eettisissä tuetuissa taidestudioissa työskentely on ollut minulle rakasta, mutta sosiaalialan kiireinen ja monella tapaa kuormittava työskentelyilmapiiri oli liikaa omalle neurotyypilleni. Haluan kyetä kohtaamaan jokaisen tukea tarvitsevan taiteilijan rauhassa niin, että olen täysin läsnä ja tilanne tuntuu molemmista turvalliselta. Vain se mahdollistaa ihanteellisen tilan luovuudelle ja itseilmaisulle.

Tuen määrä ja laatu vaihtelevat hyvin paljon, olemmehan me taiteilijat aina yksilöitä. Olen saanut tukea taiteen tekemisessä hyvin monenlaisia ihmisiä. Joku on ollut täysin muiden varassa makuuasennossa ja kommunikoinut katseella ja äänteillä, joku toinen taas tarvinnut tukeani tunnetilojensa säätelyssä tai oman taiteellisen ilmaisun etsimisessä. Tärkeintä taiteessa ja elämässä ylipäänsä on mielestäni vapaus olla täysin oma itsensä ja tulla kohdatuksi juuri kullekin ominaisimmalla tavalla kommunikoida ja ilmaista itseään. Monelle taide voi olla ainoa keino avata sisäistä maailmaa ulkopuolisille, ainoa keino muodostaa yhteys.

Maima ei tarvitse taiteen tekemiseen itsessään apua. Hänellä on keinot ammentaa sisäisestä rikkaudestaan ja huikeasta mielikuvituksestaan sekä taidot saattaa tämä kaikki taideteosten muotoon. Se, missä tukitaiteilijana astun mukaan, on taidemaailmassa, taiteen instituutioissa toimiminen. Sosiaalinen vuorovaikutus on minulle helpompaa ja tunnen taiteen kentän. Pidän yhteyttä galleristeihin, festivaalien tuottajiin, kirjoitan hakemuksia ja olen päävastuussa käytännön järjestelyistä. Usein toimin tavallaan tulkkina Maiman ja taidemaailman toimijoiden välillä parhaani mukaan, jotta hänen tarpeensa esimerkiksi autistisena performanssitaiteilijana otettaisiin huomioon ja jotta tapahtumat ja näyttelyt eivät muodostuisi liian kuormittaviksi hänelle.

Oulun Kehä-festivaaleilla pyrin tukitaiteilijana pysyttelemään taka-alalla, huomaamattomana. Olen läsnä kahden- tai kolmenkeskisissä Merivuokko-performansseissa tarkkailemassa, että tilanne säilyy mahdollisimman rentona ja turvallisena kaikille mukana oleville. Tarvittaessa autan Maimaa kommunikoimaan yleisölle, jos aistin hänen kuormittuvan jostakin ja tarvitsevan tilaa tai lepoa. Seuraan ajankäyttöä ja tauotusta. Tavallaan toimin Merivuokon turvahahmona, kulisseissa. Se on kunniatehtävä.