Voiko sukkaa korjaamalla ja kuvittelemalla muuttaa maailmaa?

Tuoreessa ekososiaalisen työn opinnäytetyössäni kartoitettiin yhdessä polkuja toivottaviin tulevaisuuksiin. Samalla korjausyhteisö löysi itsestään muutosvoimaa sekä helpotusta monikriisin ajan aiheuttamaan kollektiiviseen lamaantumiseen. Halusin jakaa tämän tekstin omassa hitaassa mediassamme.

Kuinka minusta tuli korjausaktivisti

Alkuvuodesta 2022 etsin turhautuneena korjauskahvilaa Helsingistä. Olin herännyt tekstiiliteollisuuden moninaisiin epäkohtiin ja kaipasin ympärilleni korjaajien yhteisöä, joka voisi opetella yhdessä ja kannustaa toinen toisiaan. Koska toimivaa korjauskahvilaa ei sillä hetkellä ollut, päätin löytää korjauskavereita ja perustaa oman. Löysin sosiaalisessa mediassa huhuilemalla muutaman innokkaan ystävällisen tuntemattoman ja pian Korjauskaupunki oli syntynyt. Ystävällisistä tuntemattomista on sittemmin tullut ystäviä, joiden kanssa on ihanaa muuttaa maailmaa pehmeämmäksi ja kestävämmäksi meille kaikille.

Korjauskaupungissa korjataan vaatteita – ja vähän ihmisiäkin

Korjauskaupunki on vapaaehtoiseen, lempeään kaupunkiaktivismiin perustuva vertaisoppimisen yhteisö, joka kokoontuu joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina Helsingin Kalasatamassa Vapaakaupungin Olohuoneella. Jaamme osaamista, oivalluksia, vinkkejä ja materiaaleja. Jokainen turvallisemman tilan periaatteisiin sitoutunut on tervetullut piipahtamaan tai viipymään kanssamme kuluttamisen ulkopuolella. Moni palaa yhä uudelleen korjaamaan yhdessä ja keskustelemaan samalla ekososiaalisesti sivistyneistä elämäntavoista. Usein huomaamme kolmituntisen päätteeksi olon jotenkin keventyneen ja hymyn hehkuvan kasvoillamme. Siksi vitsailemme korjaavamme vaatteiden ohella vähän ihmisiäkin.

Rikkinäinen sukka, rikkinäinen kulttuuri

Ajattelen, että yhteisöllisessä korjaamisessa ja kestävyysmurroksen edellyttämän ekososiaalisen paradigmanmuutoksen toteuttamisessa on jotakin olennaista samankaltaisuutta. Kumpikin edellyttää meiltä kykyä kuvitella ja nähdä jotakin, jota ei vielä omin silmin erota, mutta joka voidaan tehdä olevaiseksi tuomalla se visioista käytännön tasolle.

Korjaaminen sai oman ajatteluni mullistumaan. Kun sukkaani tuli aiemmin reikä, näin vain ärsyttävän aukon, josta varpaani työntyivät epämukavasti ulos. Sukka sai lentää roskikseen. Nykyisin näen, että valtaosa sukasta on reiästä huolimatta ehjää ja tarpeellista. Olisi hulluutta heittää se pois!

Korjaajan on hyvä tuntea materiaaliset perusasiat, mutta kaikkein olennaisinta on mielestäni luovuus. Kuinka voin korjata tämän reiän, jos en rajoita ajatteluani liikaa, vaan kokeilen jotakin villiä? Entä kuinka voisimme yhdessä korjata planetaariset mittasuhteet saavuttaneen, viheliäisen monikriisin juurisyyt? Uskoakseni luovuutta ja kuvittelukykyä yhteisöllisesti hyödyntämällä.

Kuvittele ensin, toteuta sitten

Kulttuurimme on rikki. Hahmotamme oman kokemusmaailmamme irrallisena planetaarisista rajoista. Mainokset ohjelmoivat meihin taidokkaasti uusia haluja ja tyytymättömyyttä, koska kaikkien tuho rikastuttaa joitakuita. Maailma palaa ja Tyynenmeren saarivaltiot uppoavat, mutta emme osaa vieläkään irtautua ylikuluttavista elämäntavoistamme. Kollektiivinen näköalattomuus on valloittanut mielemme, emmekä uskalla tai osaa enää kuvitella. Kuitenkin kuvittelemiseen pätee sama kuin korjaamiseenkin: Tekemällä oppii. Aluksi kumpikin voi tuntua vaikealta ja mahdollisuudet rajallisilta, mutta harjoittelun myötä vaihtoehtojen moninaisuus ja mahdollisen taju avautuvat.

Opinnäytetyössäni joukko korjausaktivisteja kuvitteli toivottavia tulevaisuuksia, joissa vallitsevat postmateriaaliset arvot. Seurasin narratiivisessa analyysissäni kiehtovia polkuja, joiden varrella kirjoittajien kuviteltu todellisuus olikin asettunut onnelliseen arkeen planeetan kantokyvyn rajoissa. Haluan ajatella, että jokainen meistä voi luovuudella ja kuvittelemalla tavoittaa nuo mahdolliset tulevaisuudet ja tulevat mahdollisuudet. Siellä jossakin ne nytkin odottavat toteuttamistaan. Sinua ja minua. Meitä.

Ekososiaalisen työn ja globaaliosaamisen YAMK-tutkinnon opinnäytetyöni Vastakertomukset ja toivottavat tulevaisuudet Korjauskaupungissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/871182

Kiitos korvaamattomasta tuesta ja polkujen viitoittamisesta ohjaajilleni Marja Katiskolle ja Miina Kaartiselle.

Löydät Korjauskaupungin Instagramista @korjauskaupunki